.now that you're gone - the world is ours

ooh photo you stole my words. mullo ollu nykyää just tollane fiilis koko aja yhestä tyypistä... näin sen tänää pitkästä aikaa sillee et pari sanaa sen kaa vaihto ja heti tuli vanhat ajat mielee. aina ku sen näkee nii mieli hyppää niihi mukaviin aikoihi ku kaikki oli vielä nii hyvi meijä välillä.. toivois et kaikki olis niiku ennenki. mut ainahan sitä sanoo et kaikki voi korjata, joten eiku puskee eteenpäi ja yrittää saaha kontaktii taas pikkuhiljaa.. ehkä se ystävyys sieltä takasi kömpii, toivois vaa et mahollisimman nopeesti.. ikävä ku on.

mul oli tänää iha semijees päivä. chillailin kylällä, tapasin vanhoi kavereita - vaikkei osa niistä ollukaa iha maailman parhaassa kuosissa - mut jo niiden näkeminen ja moikkaaminen sai oikeesti hyvälle tuulelle.. vaikka koko aja ei ollu seuraa, välillä seisoskelin yksin kaikkien keskelle without company, nii kuitenki tuntu siltä et oli mukavaa. välil tuli joku juttelee niitä näitä ja häipy omille teilleen. mut yhdelle nimeämättömälle henkilölle antaisin vielä pari halia lisää (kiitos niistä jotka jo annoit) ja kiitän vielä seurasta :) joillekin haluaisin antaa halin myös, niille joille en kyenny ja en saanut siihe mahollisuutta.

se on nii kumma kui nopee ihmiset muuttuu jos niitä ei nää pitkää aikaa. tällä hetkel on niin hito monta ihmistä joita tunsin iha perikotasin ja nyt niistä ei kuule yhtikäs mitään.. eikä osaa enää olla tiettyjen ihmisten seurassa ku se normaali rentous on hävinny ties minne sen mukana ku ei enää osaa tuntee sitä ihmistä kunnolla, et pystyis olee oma ittensä. (sori jos kierrän sanoissani ympyrää, mut alkaa jo väsymys painaa yms mut on taas pakko laittaa ajatuksiaan kasaan..) mut toisaalta on aina niitä tiettyjä luonteenpiirteitä niissäkin ihmisissä joita ei enää kunnolla tunne, joita osaa vieläki analysoida. tänäänki kylällä hengailtuani pitkästä aikaa näin yhden tyypin ilmeestä heti ekalla katseella et jotai ei oo kunnossa.. ja eihän sillä ollu. mut harmittaa ku ei osaa enäää tollasissakaan tilanteissa sanoa mitään ku ei tiedä miten eri ihmisille asiat muotoilis - auttais jos niitä tuntis taas paremmin.

ähh jotenki tuntuu taas et heti kotiin tultua jostain kaverilta yms on iha sellai olo ettei enää oo ketää kelle puhuu tai kene kans nauraa tai halata.. kaikki sisarukset on jo muuttanu pois kotoo ja asun yksin yläkerrassa. joku päivä mä vielä raahaan mun koiranii tänne yläkertaan mun seuraks - vaikka ei sais - ja hengaan niide kanssa all the time.. järjestän niille jonku piilopaikan sängyn alle tms jos mama päättää tulla pikavisiitille :D vaikka kotona onki välillä vähä yksinäistä, nii kuiski tietää et tuol jossain päin kylää/kaupunkia on porukkaa kene kanssa voi hengata ja puhua, kertoa omista menoistaan/tunnelmistaan.. friends are the best drug ever. 

jos lopetan taas tän romaanin (missä ei oo taas mitää päätä eikä häntää) ja jotenkin yritän saada pehvani ylös tästä penkistä ja mennä nukkuu. ens viikolla lasten leireille kaitsemaan - ja voin sanoo et siellä ei oo aikaa nukkua. hyväääää yötä, anteeksi vuodatukseni.

"..tell me darlin true, what am i to you. yah well if my sky should fall, would you even call, opened up my heart, never want to part, i'm giving you the ball.."