miten ihmeessä kesä on menny näin nopeesti? mä en vaan halua uskoo tätä.. ihan ku vasta eilen olisin ollu pakkailemassa loman ensimmäisinä päivinä lastenleireille isostelun merkeissä.. voi että mä ikävöin niitä raivostuttavia pikku ipanoita jotka roikku kiiinni ja katto sulosilla silmillään.. pelottaa kui paljo mä tykkään lapsista, voisin ehkä harkita oikeesti jotain lastenhoitouraa tms. tai sitte oon vaa syntyny äidiks, ha! (elkää pelätkö, en meinaa synnyttää kymmentä lasta..enkä lähiaikoina muutenkaa)
harmittaa hulluna et kui vähän kerkesin nähä rakkaita kavereitani.. olis ollu kivaa yrittää pitää taas jonkinlaista yhteyttä mun kotikunnan kavereihin, mistä oon aika paljon etääntyny sen takii ku ei enää nähä nii paljon ku nähtiin aina ku olin vielä samassa koulussa niide kanssa. toivon et nyt koulujen alettua uuestaan - ja tiettyjen henkilöiden suunnatessa samaan kouluun missä oon jo vuoden kuhinu - pystyis taas uuudelleenrakentaa kaikki kaverisuhteet takaisin raiteilleen, miten niiden OLIS pitäny pysyä siitä päivästä lähtien ku astuin viimesestä kevätjuhlasta ysiluokalla. mutta elämä on - ittehä mä ne huonot valinnat/teot tein. kaiken kuitenki pystyy aina korjata - tai ees YRITTÄÄ korjata. mikä olis ehkä harkittavissa. ..miten ihmisiä pystyy ikävöimään nii paljon vaikkei enää tunne kunnolla? kaikki ihanat vanhat muistot popahtaa aina kirkkaina päänsisäsee leffateatteriin tiettyjä ihmisiä nähdessä ees vilahdukselta. btw - mistä mä nää tän hetken mielikuvat vetäsen? päänsisäne leffateatteri? c'mon essi.
noh, ei ny kuitenkaa takerruta yksityiskohtiin. oon niin onnellinen tällä hetkellä, en tiedä miks.. saattaa tällä kyseenomasella sekunnilla johtua siitä et tätä lausetta kirjottaessani mulla soi taustalla livenä antti tuiskun live konsertti vantaalta.. baarikeikka - mikä kirpasee pahasti, koska tuo pirulauta miekkonen oli vähä aika sitten jyväskylässä, ja arvatkaa kuka on 7kk päässä siitä hetkestä et OLIS voinu liittyä seuraan?! miettikääpä sitä.
..jos ootte huomannu, nii mä en todellakaa ooo mitää kirjottajatyyppiä tän blogin kohdalla - tykkään puhua ennemmin kuvilla.. näyttää tunteitani ja mietteitäni kuvien välityksellä. mä nään kuvissa niinkun kaikki viisaaat ja ei niin viisaatkaan - enemmän ku tuhat sanaa. kuviin ja valokuvaukseen törmättäessä mua ärsyttää ku en oo kiusannu CoCoa (i know.. weird. ok se on mun kameran nimi, deal with it!).. sinä päivänä ku sain mun järkkärin, en osannnu laskee sitä minnekkää käsistäni. nyt jotenkin internetin (ok tumblrin) koukutus on etäännyttäny mua valokuvauksesta. mun niin on pakko jatkaa sitä rakasta harrastusta mikä mulla valehtelematta ehkä puol vuotta sitten oli.. ja oon miettiny siitäkin jotain pientä ammattia - voisin ihan hyvin olla valokuvaajana jossain juhlissa tms. i love photos.
tää on kyl ihmeen rauhottavaa kirjottaa näin paljon.. (omasta mielestäni paljon..) vaikka haluaisinkin tässä hetkessä pysyy vielä vähän aikaa, deftonesien innoittamana, lörpötellä mietteitäni jonneki ylös - pitäis mun kuitenkin ehkä saattaa itteni jollain ihmeellä omaan sänkyyni unten maille. mut miks just aina sillon ku pitäis tehä jotain välttämätöntä, haluaa vaa mieluiten tehä jotain mikä saa sut katuu ens päivänä? esim mä niin kadun huomenna jos en mee nyt oikeesti pesee naamaani ymsyms ja straight to bed - vaikka rakas kahvi on tehty meitä pitämään hereillä päivinä jollon ollaan vaa liian väsyneitä sen takii et ollaan jääty edellis iltana tekemään jotain ei välttämätöntä välttämättömän sijasta. guten nacht.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti