.miksi ymmärsin omat virheeni, ehkä liian myöhään?

antti tuisku - 'jää'

"En uskonut tän tarinan vielä loppuvan, en uskonut mä milloinkaan, tän helppoo olevan - vasta tajusin, miten kohtelin, sun olon usein pahensin.."

 "Kunpa vielä uskoisit, korjaan kyllä virheeni. jos vain vielä uskoisit - teen sut onnelliseksi.."

se tunne kun yrität nukahtaa sänkyys mutta päässä pyörii kaikkia asioita mitä sun olis pitäny tehdä tai olis pitäny olla tekemättä jossain vaiheessa sun elämää. levoton olo, kroppa haluais nukahtaa mut päässä pyörii kaikki mitä se ainoa ihminen on sulle sanonu ja mitä teidän välillä on tapahtunu ja mitä toivois tapahtuvan - tai palaavan ennalleen. yrität keksiä keinoja lähestyä sitä ihmistä taas jollain tavalla ettet taas työntäis pois ihmisiä luotas tai muuten sano asioita väärissä asiayhteyksissä ymsyms.. se ajatuspyörä on loppumaton eikä sille löydy ratkaisua. "mutta tehtyä ei enää saa takaisin". 

välillä ehkä parhain vaihtoehto olis vaan antaa asian olla - jättää se kaikki taakseen ja elää elämäänsä eteenpäin. mutta aina sieltä jostain pilkistää se kettumainen toivonkipinä et edes jokin asia voisi olla ennallaan. voisi jutella toiselle. haluta tutustua toiseen paremmin. vaan olla - ja oottaa seuraavaa päivää innolla. elämän pitäis olla sellanen mistä tulee itselleen hyvä mieli. kuoppii tulee ja menee. ihmisiä tulee ja menee. 
jotkut ihmiset vaan tallentuu sun ajatusten verkkokalvolle liian tiukkaan kiinni.

antti tuisku - 'savuna ilmaan'

"Savuna ei ilmaan haihdu tää unelma - pidän susta kiinni enkä irrota.."