mun ei pitäis olla täällä enää tähän aikaan.. tänään pääsin vasta joskus 10 aikaan illalla takasin kotiin. aamupäivästä isoveljen kämpille pyyhkii pölyjä ja pesee hellaa ymsyms, jonka jälkeen saman veljen tulevaan uuuteen kämppään asentaa laminaattilattiaa.. sen jälkeen pari tuntia autoteoriaa. loppuilta meni kummipoikaa ihaillessa vanhimman veljen luona :3 kotimatka olikin sitte vähän ei niin ilonen ku vähän vallit purku ja päästin höyryjä pihalle autossa.. tuntu hyvältä päästää kaikki vaa ulos - mut tää päänsärky minkä se aiheutti on jotain ihan toista.. sitä en todellakaan toivonu.
se tunnepurkaus sai kyl mut miettii hullun monii asioita ja sitä että onko tää kaikki itsensä satuttaminen sen kaiken arvosta, minkä vuoks taistelee? kaverisuhteet esim saattaa vaan hiipua kun toisistaan jostain syystä jotenkin erkanee, ja vaikka sisimmässään tietää että se olis jollain tavalla pelastettavissa, nii haluaako kuitenkaan sitä toteuttaaa jos tuntee ristiriitasia tunteita sen suhteen mitä se suhun itsees heijastais.. sellaset asiat saattaa saada itsestään jonkunlaisen eri vaikutelman itsestään mitä ei peilistä itseään katsoessa enää itseksi tunnista... onko se sen arvosta?!
nyt oman peiton alle yrittämään saada unen päästä kiinni, koska aamulla pitäis herätä seitsemän aikaa kaupungille lähtöön pikoos isoveljen 'vanhan' kämpän pitäis olla tyhjänä kello 12 reikäreikä. bonne nuit..
'..hey! i don't know much about guns but i - i've been shot by you. hey! and i don't know when i'm gon' die but i hope that i'm gon' die by you. hey! and i don't know much about fighting but i - i know i will fight for you..'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti