se tunne ku tietää että maailmassa on se tietty tärkein ihminen ikinä, kehe voi luottaa ja voi aina - missä tilanteessa tahansa - soittaa kyseiselle rakkaalle, mikä ikinä huoli onkaan. vielä paremmalta tuntuu, kun joku tekee saman mulle. soittaa, puhuu huolistaan. se tunne, kun joku soittaa sulle tietäen että se on varma siitä miten paljon mä välitän. se tunne kun puhelun lopussa pystyy sanomaan toiselle - 'oot rakas' - ja saa saman vastauksen takaisin. siitä on täydellinen ystävyys tehty. se on perheenjäsenien rakastamista.
toisaalta se ikävän tunne, mikä tulee ryöppyen sun sydämeen kaiken sen tunnemylläkän jälkeen kun puhuu jollekin pitkään vaikeista asioista, on yllättävän suuri. vaikka tuntee auttaneensa ihmistä todella paljon, ja tietää että juuri sen keskustelun jälkeen mitä on juuri käyty se ihminen tuntee olonsa paljon helpottuneeks - haluais kuitenkin että se ihminen olis sun vierellä juttelemassa. että vois halata. sais lohdutttaa. MUTTA loppujen lopuksi, ainut asia mikä mieleen jää on se että on kerrankin saanut rakkaan ihmisen paremmalle tuulelle, vain siksi, koska sai siltä puhelun. tunsi itsensä tärkeäksi. sai kertoa toiselle, kuinka tärkeä hän on.
- that's the most important thing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti