kello liian paljon. sänky tuntuu tyhjältä. yksinäiseltä ilman sitä toista. ilman läheisyyttä. - ei tee mieli nukkua.
enää en osaa edes kuvitella sitä hyvänolon tunnetta kun on joku jonka kanssa olla. sitä ikävöi, mutta ikävöikö siinä vain sitä että on joku siinä vierellä, vai pelkästään sitä kaikkea? sitä, kuinka hyvältä tuntu olla minä, tuntea olonsa tärkeäksi. sitä, kuinka oli aina jolle puhua, ihan mistä vain. sitä pientä kutkutusta mahassa minkä tunsi aina sen toisen nähdessä..
mutta entä jos siitä mahassa tuntuvasta kutkutuksesta ei pääse yli jonkin ihmisen kohdalla? entä jos sitä kutkutusta tuntuu liian usein? mitä sitten, kun tunteet sanoo toista ja järki päinvastaista?
mitä tulisi uskoa?
mihin kuuluisi luottaa?
vaistoon?
kuitenkin illan päätteeksi kutsuu väritön tunnetila.
nukkuminen.
yksin.
toi on niiiin totta!!
VastaaPoistaoli pakko lukee tää monta kertaa,ku jokaine sana kolahtaa iha omalle kohalleki..
..välillä nukkumaan mennessä tulee ne kaikki päälimmäiset ajatukset kielen (sormien) päälle ja on vaan välillä pakko purkaa jotenkin! haha ja kiva ku en ole ainoa näide ongelmien kans :))
Poistajoo, tosiaan ne illat on kaikkein pahimpia!
VastaaPoistaheh no täällä on ainaki yks joka kärsii ihan samoista ongelmista (: