tänään todellisuus iski vähän liiankin kovaa - se todellisuus, että kuinka kaukana
oikeasti olen mun perheestä ja kaikesta jota rakastan. meidän koiria.. meidän kotia.. oonko mä oikeessa paikassa sittenkään?
oonko mä täällä pitkällä aikatähtäimellä onnellinen? oon ajatellu olevani siis kauemmin, mitä olin eka
ajatellut olevani, mutta lähipäivinä se päätös alkaa tuntumaan liian raskaalta. jaksanko mä sittenkään
olla kauempaa erossa mun perheestä ja mun rakkasta harrastuksesta?
tiiän et tää fiilis on oikeasti vain väliaikasta ja vain tän päivän ja huonon fiiliksen aiheuttama, mutta kuitenkin.
Vain Elämää aiheuttaa mulle suurta koti-ikävää, ja usein katson sen lauantaina. lauantait on vaan masispäiviä.
onneksi on ihania ystäviä, joiden kanssa jutteleminen piristää ja avaa tunnepatoja, kiitos rakkaat :* <3
sain torstaina mun host isältä tämmösen ihanan yllärin! en ookkaan ku varmaa kuukauden miettiny
että pitäis ostaa joku talvi/jouluteemainen villapaita - nii kattos vaan, sain semmosen ihanan sit lahjana!
loppukuvat vielä torstai päivän ja illan fiilistelyä..
 |
| illan rentoutumishetki <3 ah |
nyt joko leffan pariin tai teekupposen kautta suoraan nukkumaan. ps. halipula. läheisyyspula.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti