nyt on olo niin jotenkin rauhallinen ja autuas ja onnellinen, että oon vaan kertakaikkiaan kiitollinen!
vietin lauantaista maanantaihin eli tähän päivään aikani raksun kainalossa ja tuli kyllä rentouduttua ihan kunnolla :)
lauantaina heräsin varttia vailla viis aamulla, jotta sain itteni ihmisen näköseks ennen 6.15 lähtevää onnibussia..
siitä sitten jatkoin eteenpäin perille junalla, jonka jälkeen vastassa mua ootti kuka muukaan kuin oma miekkonen!
ei sitä vieläkään jotenki vain tajua, että sen 6 viikon Ruotsin reissu on ohi ja sitä taas kykenee suht järkevin
kulkuyhteyksin näkemään aina kun ikävä käy sietämättömäks.. onneks sattu näin hyvä väli että pystyin
jopa pari yötä nukkua onnellisena toisen kainalossa :)
suurimmaks osaks löhöiltiin ja rentouduttiin ja juteltiin paljon - unohtamatta telkkarin töllöttämistä..
katottiin myös leffaa, Iron Man kakkosta - joka kylläkin piti ekan illan jälkeen kelata taaksepäin varmaan 20min
siitäkin taaksepäin mihin jäätiin, koska nukahtelin 10minuutin välein siinä vaiheessa kun kello alko olemaan ykstoista..
sen siitä saa ku herää enne klo viittä :D! mutta katottiin se sitten seuraavana iltana herkkujen kera loppuun saakka,
ja sit loppuilta töllöteltiin random ohjelmia mtvltä ja muilta hölmöiltä kanavilta..
sunnuntaina käytiin jopa urheilemassa/ulkoilemassa ja kattelemassa "nähtävyyksiä" ja maisemia :)
ennen sitä kävästiin J:n veljen luona.. harmittaa vaan etten laittanu sports trackeria päälle, koska pyöräiltiin yhteensä
varmaan ainakin viis kilsaa! tai ainakin siltä se tuntu - meikäläinen oli aivan poikki puolessa välissä ku oltiin
menossa ylämäkiä sinne näkötornille.. täytyy varmaa alkaa enemmänkin pyöräileen teiden sulattua.. hehe..
löydettiin kummatki itsestämme uusia yllättäviä puolia, kun katteltiin aidan viereltä alas tuolta korkeelta -
nimittäin kumpiakin alko ahistaa korkealla paikalla olo! hah, en mä ennen oo tietoisesti pelänny olla nii korkeella,
jotenkin nyt vaa tuntu pahalta jopa olla vähänkään lähellä tuota reunaa.. harmi vaan että se näkötorni
oli tietenkin meidän tuurilla lukossa, mutta ihan tarpeeks korkeelta sitä sai sateisia maisemia ihailla :)
tän näkönen mä oon viimesen muutaman päivän menny - hymy suin siis. ihana tuntea olonsa
jotenkin vaan kokonaisemmaks, kun on joku vierellä kenen kanssa jakaa kaikkia muistoja ja tunteita..
nyt on melko cheeky postaus, mutta kerrankin näin päin! oon niin monesti avautunu tänne mun murheista
ja vaikeista ajoista, niin ehkä on ihan hyvää tasapainoa nyt sit kertoa kuinka hyvä olla mulla taas on,
pitkän ajan jälkeen.
muistakaa ihmiset rakkaat kertoa läheisillenne ja niille ihmisille, jotka lähinnä teidän sydäntä on
- muistakaa kertoa niille se - kuinka hemmetin tärkeitä ja rakkaita osia ne sun elämässäs on <3
peace out.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti