.i'm happy to see it now, you don't know how to

paper route - 'only words'

se on jännää, kuin paljon joku vanha juttu voi vielä pitkän ajan kuluttua sattua. jonkin tietyn ihmisen näkeminen antaa taas niitä samoja tuntemuksia mitä oli sillon kun kaikki oli hyvin - kun kaikki oli niin kuin se oli ennen, ennen kaikkea suruu ja kaipausta, josta ei vaa pääse yli.

vielä enemmän kaipaus lisääntyy kun tajuaa ettei sitä ihmistä pysty enää kohtaamaan. sen nähdessä joko yrittää poistua tilanteesta tai ei oo huomaavinaan... sitten taas kotona omissa oloissaan, omassa huoneessa, potee huonoo omatuntoo ku se tilaisuus saada ees jotain siitä ihmisestä takaisin elämäänsä - se sujahti sun ohi - taas.

ulkopuoliseks tunteminen 'vanhassa' tuttavapiirissä lietsoo niitä kaikkii tunteita vielä enemmän. haluais osata ottaa puheenaiheeks kaikkee ihan mitä vaan - mutta mitään ei vaan tuu suusta ulos. ei uskalla enää olla oma itsensä, ei uskalla olla enää mitään, koska pelkää näyttävänsä niitä kaikkia tunteita mitä myllää syvällä itsessään. totuus pelottaa, eikä todellisuutta halua kohdata. jotkut asiat ei vaan palaa ennalleen, ja se pitää jossain vaiheessa tajuta.

vaikka se sattuiskin.

liika yrittäminen työntää ihmisiä pois itsestään. 

ehkä on vaan parempi antaa asian olla

ja mennä elämässä eteenpäin.

mutta miksi sen pitää sattua niin paljon?

❒Taken. ❒Single. ✔ Waiting for you to be mine.

'it's so self righteous, cold and pious. the goodbyes are kissed - i'm better than this.'