.i could feel it almost starts to change - but then it hurts too much, that’s when it starts to fade

ollu täällä mulla hiljaiseloa taasen... voi tsiisus sentään, suoraan sanottuna.

asiat on nyt menny vähä niin ja näin - mutta nyt asiat rullaa nii hyvin! (aiheeseen palaan myöhemmin..)

it's been a while since i posted anything here... damn it.
i've just had rough times going on in my life recently - but now everything is just going so well! (more about it later..)

ensinnäkin: koin kauheimman kesänalun ikinä. ihan jalat alta, elämän pohja pois.
..hävettää jo etukätee tän postauksen outous ja sekavuuus ja muu - 

mut sitä se oli sen melkein kuuukauden mun elämässä.

first of all: i had the worst beginning for the summer. my whole life just crashed.
it was the most oddest and messed up month that i've ever experienced.

neutraaleimmin ilmaistuna, multa vedettiin matto jalkojen alta aivan puskista.

puhelimen välityksellä kerrottiin et tää oli tässä. ei mitään selitystä -

ja joo, "kyllä mä sen syyn joskus sulle avaan" - bullshit. mulle ei oo periaatteessa vieläkään syy selvinny.

ilmeisesti ihminen pystyy kuin pystyykin lopettaa rakastaminen yhdessä päivässä, 

kuten esimerkiks Jannan aivan ihanassa biisissä, Läpinäkyvä, sanotaan.. (saved my days!)

out of nowhere - i just got a phone call that it's over. no explanations, nothing.
and yeah, "i'll explain it to you someday when i figure it out" - bullshit. still no explanations.
apparently someone is capable of stop loving in one day, like the song by Janna, Läpinäkyvä, says. (saved my days!)

mun kesän alkuviikot meni ruokahaluttomasti, unettomasti ja itkun täytteisesti.

mut mä en romahtanu liian alas, pahalta se kyl tuntu, mutta läheisten ja ystävien tuki piti mut pinnalla.

pahinta oli tietämättömyys ja toisaalta tunne et sua on huijattu. mulla oli huijattu olo.

mihin mä loppujenlopuks uskoin ja mitä mä näin? miten mä EN nähny mitään pahaa tai epäilyttävää,

vasta kun nyt parin kuukauden jälkeen kun vihdoin silmät järjen avulla on avannu ja kaikki merkit löytäny?

joku sanontakin taitaa mennä jotenkin, että rakkaus sokaisee. (i might be so wrong, though.)
nyt ajan kanssa mä oon päässy asiasta yli. i'm over it. mä ansaitsen niin paljon parempaa.
sitä loppujenlopuks on onnellisempi yksin vs. onneton jonkun toisen kanssa. word.

the first weeks of my summer went by with lack of appetite, insomnia and full of tears.
but i didn't hit the bottom - yeah, it felt awful indeed - but my friends and family kept me floating.
worst thing was the ignorance and on the other hand the feeling of being fooled.
what did i even believe in and see after all? how did i see nothing bad or suspicious, 
not until now after two months when i finally opened my eyes and saw the whole situation with reasonable point of view.
love makes people blind, it really does. now i've experienced it. i deserve some much better, i know it now.
it's better and happier to be all alone with yourself than miserable with someone else.

"sen nopeammin ei ois voitu mennä, mä tiedän sen että me kiirehdittiin

sä autoit mua kaatumaan ja nyt kun olen polvillaan

mä oon sulle vain läpinäkyvä - vain läpinäkyvä miten koko rakkaus yhdessä yössä hävitä sun muistikuvista voi mä oon sulle vain läpinäkyvä - vain läpinäkyvä"